Kannelmäen korjaamo löysi kanavan vahingossa
Vuonna 2022 Kannelmäen pienkorjaamon omistaja Petri Halme ei etsinyt mitään uutta.
Hän etsi vain vuokralaista entiselle nosturipaikalle, koska kahden auton halli ei enää täyttynyt Mannerheimintien varren ketjuliikkeiden viedessä öljynvaihdot, ja samaan aikaan Vihdintien varrella oli kolme muuta korjaamoa, jotka olivat jo laskeneet hintojaan kaksi kertaa vuoden sisällä ja vieneet häneltä kaksi pitkäaikaista yritysasiakasta, joiden varaan hän oli laskenut koko talven kassavirran.
Naapurihallin puusepältä kuultu vihje ratkaisi: samassa rakennuksessa toimi ohjelmistotiimi, joka etsi kumppania pakettiautojensa määräaikaishuolloille. Halmeella oli kaksi mekaanikkoa, kuusi asiakaspaikkaa Vihdintien varrella ja 40 000 euron liikevaihto, josta kolmannes tuli kolmesta pitkäaikaisasiakkaasta.
Hänelle sopi se, että työ tehdään hallissa, ei puhelimessa.
Sopimukseen kirjattiin kuusi pakettiautoa, kiinteä kuukausihinta 1 240 euroa ja se, että laskutus kulkee kerran kuussa, ei jokaisen öljynvaihdon jälkeen. Ensimmäisenä vuonna Halme otti kaksi uutta asentajaa, ja hallin käyttöaste nousi 58 prosentista 81 prosenttiin, mikä tarkoitti sitä, että hän pystyi maksamaan vanhan nosturin korjausvelan pois ja lopettamaan öiden ylitöitä, joita hän oli tehnyt joka toinen viikko edellisen talven aikana.
Mikään toimistolla istumista vaativa malli ei olisi sopinut hänelle. Kun tarjolle tuli vaihtoehto, jossa olisi pitänyt istua yhteisissä palavereissa Pasilassa kahdesti viikossa, Halme kieltäytyi samana päivänä. Hän tekee töitä kello 6.40 alkaen ja lähtee, kun viimeinen auto on nosturilta alas.
Kallion kaksi ihmistä ja 19 300 euron vuosi
Kallion Vaasankadulla asuvat freelance-graafikko Aino Risteli ja hänen kumppaninsa, kevytyrittäjä ja kieliopeettaja, tulivat mukaan silloin, kun heidän yhteenlaskettu vuositulonsa oli 19 300 euroa ennen veroja. Heillä oli kaksi ongelmaa.
Ensimmäinen oli se, että Ristelin tulot heiluivat kuukausittain 400 eurosta 2 800 euroon, eikä mikään kiinteähintainen palvelu istunut siihen.
Toinen oli se, että he olivat jo kerran maksaneet 340 euroa kuussa palvelusta, jota he käyttivät kahdesti, ja kun he laskivat sen auki jälkikäteen, he olivat maksaneet 4 080 euroa vuodessa palvelusta, jonka todellinen käyttöarvo oli heidän omien laskujensa mukaan alle 600 euroa, ja tämä yksi virhe oli syönyt ison osan siitä puskurista, jota he olivat keränneet kolme vuotta.
Toteutuneeseen käyttöön perustuva jousto sopi heille. Risteli maksoi ensimmäisenä vuonna 168 euroa, toisena 1 012 euroa.
Ero ei tullut hinnankorotuksesta vaan siitä, että toinen vuosi oli kiireisempi: hän teki kolme isompaa asiakasprojektia ja tarvitsi tukea kolmena kuukautena peräkkäin.
Vähimmäiskuukausimaksuun sidottu malli ei sopinut heille lainkaan. Risteli laski itse, että 39 euron kuukausimaksu olisi tarkoittanut 468 euroa vuodessa tilanteessa, jossa todellinen tarve oli alle puolet siitä. Hän ei myöskään halunnut allekirjoittaa 12 kuukauden määräaikaa, koska hänen tulonsa eivät ole ennustettavissa edes puolen vuoden päähän.
Kuka tätä ei todellakaan tarvitse
Useimmat ohittavat liian nopeasti sen osan, joka on tärkein.
Jos yritykselläsi on jo oma taloushallinto tai edes yksi ihminen, joka hoitaa laskut, tästä ei ole sinulle hyötyä. Sellaisia ovat esimerkiksi ne Itä-Helsingin rakennusliikkeet, joilla on 14–22 työntekijää ja oma toimistosihteeri Herttoniemessä. He maksavat tästä 0 euroa ja tekevät saman työn kolmessa tunnissa kuukaudessa.
Täysin projektimuotoinen liiketoiminta, joka päättyy joka kerta erikseen, ei kuulu tähän. Yksi Töölössä toimiva arkkitehtitoimisto kokeili tätä kuusi kuukautta ja lopetti, koska heidän hankkeensa kestävät 4–11 kuukautta eivätkä ne toistu samanlaisina. He tarvitsivat projektikohtaista laskentaa, eivät jatkuvaa palvelua.
Jos et osaa sanoa, paljonko käytät aikaa kuukaudessa, et ole valmis tähän.
Se kuulostaa tylyltä, mutta se on rehellistä. Neljä viidestä huonosti sujuneesta asiakkuudesta alkoi siitä, että asiakas arvioi oman tarpeensa alakanttiin eikä kertonut siitä, ja kun tämä yhdistyy siihen, että sopimus tehdään kiireessä ennen tilikauden katkoa, lopputuloksena on asiakas, joka maksaa kuukausia palvelusta, jota ei ehdi käyttää, ja irtisanoo sen vasta kun ensimmäinen vuosi on täynnä ja lasku on jo maksettu.
Yksi ryhmä hyötyy tästä suorastaan negatiivisesti: yksinyrittäjät, joiden liikevaihto jää alle 8 000 euron vuodessa. Heille kiinteä kuluerä on suurempi riski kuin mikään hyöty, jonka palvelu tuo. Espoon Matinkylässä toimiva parturi kertoi suoraan, että 19 euron kuukausikulu olisi vienyt hänen ainoan kannattavan kuukautensa tuloksen nollaan.
Yhdistykset ja pienosuuskunnat, joilla on alle viisi jäsentä ja joissa päätökset tehdään kerran vuodessa kevätkokouksessa, ovat samassa asemassa. He eivät ehdi käyttää palvelua, ja kun he muistavat sen olemassaolon, laskut ovat jo erääntyneet.
Missä raja kulkee käytännössä
Raja ei ole toimiala eikä sijainti. Se on se, montako kertaa kuukaudessa joudut avaamaan koneen ja tekemään saman asian alusta asti.
Yksi tai kaksi kertaa kuussa ei riitä perustelemaan kulua.
Viisi kertaa tai enemmän riittää. Jos vastaus on kolme tai neljä, ratkaisu riippuu siitä, paljonko yksi kierros kestää: 20 minuuttia ei vielä riitä perustelemaan kulua, 90 minuuttia riittää.
Halme Kannelmäessä oli viiden ja kuuden välissä. Risteli Vaasankadulla oli kolmessa ja neljässä, mutta kierros kesti 70 minuuttia. Molemmat jäivät mukaan. Parturi Matinkylässä oli yhdessä, ja hän lähti. Se on koko vastaus tiivistettynä.